Suomen 2000-luvun alun suurimmalla kansallisylpeydellä, Nokialla, ei tunnetusti ole mennyt järin mairittelevasti viime vuosina. Kilpailijat ovat menneet ohi oikealta ja vasemmalta, markkinaosuus on supistunut – ellei jopa kadonnut ja osakekurssikin on romahtanut.
Yhtä laitetta lukuun ottamatta kaikki matkapuhelimeni ovat olleet Nokia-merkkisiä siitä saakka, kun vuonna 1997 sain ensimmäisen kännykkäni. Nokian älypuhelimia olen käyttänyt 2000-luvun puolivälistä alkaen. Ensimmäinen malli oli 9300i, jota tuolloin hellästi myös tyttökommunikaattoriksi kutsuttiin; se kun oli selvästi sirompi ja keveämpi kuin edeltäjämallinsa, joiden astalo-ominaisuuksilla olisi tarvittaessa voinut ottaa hengen mahdolliselta kännykkävarkaalta. THO Consulting Oy:n perustettuani vaihdoin E90:een ja pari vuotta myöhemmin Nokian ensimmäiseen kosketusnäytölliseen malliin, N97:aan.
Muutoksen tuska 