Projektiyhdistys: viimeiset henkoset

Keskiviikkona 28.4.2015 pidettiin Projektiyhdistys ry:n sääntömääräinen vuosikokous, jonka asialistalla oli tilinpäätöksen käsittely ja vastuuvapauksien myönnöt. Yksinkertaista? Ehei. Lisää yllätyksiä, väijytyksiä ja kovapalkkaisten juristien lausuntoja. Lopputulos: Suomen ainoa projektitoiminnan kehittämisestä aktiivisesti huolta kantava aatteellinen yhdistys vetelee viimeisiä henkosiaan ennen ilmeistä kuolemaansa. Vain pienoinen ihme riittää enää pelastamaan yhdistysparan.

Kokouksen kulkua

Toisin kuin edellisellä kerralla, kokous saatiin sentään avattua, sen toimihenkilöt valittua ja työjärjestys hyväksyttyä. Edistystä sekin.

Toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajan lausunnotkin saatiin käsiteltyä, joskin pienillä soraäänillä. Jäsenistössä oli harrastettu amatööri-tilinpäätösanalyysejä ja pohdittu asioita. Osa pohdinnoista olisi mielestäni sopinut paremmin budjetin ja toimintasuunnitelmaan vahvistavaan vaalikokoukseen, mutta viis siitä. Lopulta kertomukset, päätökset ja lausunnot saatiin merkittyä esitetyksi.

Kokouksen asialistan 6. kohdassa, eli tilinpäätöksen vahvistamisessa ja vastuuvapauden myöntämisessä ajettiin sitten karille. Ja isosti.

Yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Vaskimo pyysi puheenvuoron, ja ryhtyi jälleen kerran jakamaan väijytysaineistoa. (On se nyt perkele, kun koulutetut ja muuten älykkäät ihmiset eivät osaa toimittaa mitään aineistoja etukäteen – ei edes kokouksen alussa.) Väijytysaineisto numero 1 oli Asianajotoimisto JB Eversheds Oy:n asianajaja Arto Palsalan sähköpostiviesti Timo Sarokselle. Viesti oli päivätty 11.12.2014, eli muutamaa päivää ennen surullisen kuuluisaa joulukuun ylimääräistä kokousta. Saros oli tuolloin sekä yhdistyksen hallituksen jäsen että sen toimitusjohtaja.

Viestissä Palsala antaa Sarokselle oikeudellisia neuvoja ja mielipiteitä siitä, miten loppuvuoden kokoushärdellin äänioikeuksia, järjestämisiä, menettelyvirheitä ja pätevyyksiä/pätemättömyyksiä on tulkittava. Palsalan keskeinen viesti näyttää olleen, että joulukuun 15. päivälle kokoon kutsuttu yhdistyksen kokous ei voisi mitätöidä edellisen kokouksen päätöksiä.

Kokoukselle asianajaja Palsalan viesti esitettiin savuavana aseena siitä, että vuoden 2014 hallitus – ja siinä mukana yhdistyksen toimitusjohtaja – ovat tietoisesti järjestäneet ”laittoman” kokouksen, josta on aiheutunut yhdistykselle vahinkoa tilavuokran ja tarjoilujen vuoksi. Tämän vuoksi vastuuvapautta ei pitäisi myöntää.

Kuin heikkolaatuisesta, joskin huolellisesti omaksutusta käsikirjoituksesta yhdistyksen kunniajäsen Silvasti (joka katsoi asiakseen kertoa meille muille perehtyneensä viime aikoina yhdistysoikeuteen) ja joulukuisen kokouksen puheenjohtaja ryhtyivät kommentoimaan tapahtunutta äärimmäisen närkästyneenä. Puheenjohtaja Vaskimo kertoi, että hän on katsonut asiakseen tuoda tietoonsa saaman asian esille, sillä muutenhan hän itse voisi aiheuttaa vahinkoa yhdistykselle. Hän ilmoitti, että hän kyllä hyväksyy minkä tahansa päätöksen koolla oleva kokous tekisi – olisi se sitten vastuuvapauden myöntävä tai kieltävä.

Yhtä närkästyneitä, joskin spontaanisti, olimme me, jotka katsoivat tämän alhaiseksi peliksi.

Kun kokous ei välittömästi lähtenyt viemään vuoden 2014 hallitusta käräjille, kaivettiin esille lisää aseita. Tällä kertaa puheenjohtaja Vaskimon aineistopankista löytyi nelisivuinen Castrén & Snellmanin (aa:t Huhtala ja Vanhala) lausunto, jossa tarkastellaan vuoden 2014 hallituksen ja toimihenkilöiden mahdollisia laiminlyöntejä ja annetaan perusteltuja toimintasuosituksia. Lausuntoa varten asianajajat olivat tarkastelleet mm. edellä mainittua sähköpostiviestiä.

Lausunto, joka oli päivätty 21.4.2015, eli yli viikkoa ennen kokousta, ei luonnollisestikaan oltu jaettu etukäteen. Kokouksessa ei taaskaan, kuten ei edellä mainitun sähköpostin kohdalla, tai edellisessä kokouksessa, sallittu hetkenkään rauhaa jaettuihin aineistoihin perehtymiseksi.

Seuranneessa pitkällisessä kinastelussa esitin kahteen eri kertaan, että kokous keskeytettäisiin, jotta esitettyihin syytöksiin ja jaettuihin aineistoihin voitaisiin perehtyä. Esityksiäni ei kannatettu. Ilmeisesti riiteleminen ja riitelyn seuraaminen on hauskempaa kuin asioihin perehtyminen.

Lopulta keskustelussa päästiin pisteeseen, jossa esillä oli kaksi kannatettua ehdotusta: vastuuvapauden myöntö ja vastuuvapauden myöntämättä jättäminen. (Noin kuriositeettina ja jälkikäteen ajatellen: kukaan ei ollut esittänyt mitään tilinpäätöksen vahvistamisesta, ts. vapauksia oltiin myöntämässä tai myöntämättä vahvistamattomiin lukuihin pohjautuen.)

Äänestys oli siis edessä. Seuraavaksi ryhdyttiin riitelemään siitä, miten äänestetään: suljetulla lippuäänestyksellä vai avoimesti. Esitin kannatettuna, että ennen virallista äänestystä pidettäisiin neuvoa-antava käsiäänestys, jotta nähtäisiin, että onko äänestyksessä mitään mieltä. Tästä päästiin luontevasti keskusteluun siitä, ketkä kaikki olisivat jäävejä äänestyksessä.

Tässä vaiheessa, ja jo puolentoista tunnin mutapainin jälkeen, totesin, että minulla on oikeita töitä ja laskutettavia tunteja tehtävänä, ja marssin ulos kokouksesta. ”Pitäkää yhdistyksenne”, taisi olla viimeinen lausumani kokoukselle.

Käsitykseni mukaan kokous lopulta myönsi vastuuvapauden vuoden 2014 hallitukselle ja muille tilivelvollisille äänin 4–3. Luvuista päätellen merkittävä osa läsnäolijoista oli ollut jäävejä tai sitten tehneet saman kuin minä, eli poistuneet jo paikalta.

Pohdintaa

Seuraavassa omaa pohdintaani tapahtumista ja taustoista.

Savuavasta aseesta

Tarkastellaan ensin kokouksessa esitettyä väitettä siitä, että Timo Saros ja muu yhdistyksen hallitus ovat aiheuttaneet yhdistykselle ja sen jäsenille vahinkoja jättämällä perumatta 15.12.2014 kokouksen, vaikka heillä oli asianajajan antama lausunto siitä, että kokous ei voisi käsitellä aiottuja asioita. Sama väite on esitetty Castrén & Snellmanin lausunnossa seuraavasti:

[– –] Ylimääräisestä Yhdistyksen kokouksesta on aiheutunut Yhdistykselle mm. kokouskustannuksia ja jäsenistölle matkakuluja. Lisäksi asiassa on huomioitava asiantuntijalausunnoista aiheutuneet kustannukset.

Yhdistyksen ylimääräisestä kokouksesta on siis aiheutunut taloudellista vahinkoa sekä Yhdistykselle että sen jäsenille. Edellä mainittuja kokous- ja matkakuluja ei olisi aiheutunut, jos Yhdistyksen vuoden 2014 hallitus olisi perunut ylimääräisen Yhdistyksen kokouksen saatuaan tiedon asiantuntijalausunnosta. Vuoden 2014 hallituksen menettelyllä ja syntyneellä taloudellisella vahingolla on siis syy-yhteys, joka on vahingonkorvauksen määräämisen edellytyksenä.

Lausunnossa korvaan särähtää maininta ”asiantuntijalausunnoista”, jota ei eritellä sen tarkemmin. Uskon sen viittaavan samaisen asianajotoimiston 3.12.2014 antamaan tunnettuun lausuntoon, sillä tiedossani ei ole muita lausuntoja. (Onhan toki mahdollista, että sellaisia on, sillä materiaalit tulevat julkisuuteen tipoittain.)

Kiistatonta lienee, että yhdistykselle on aiheutunut kokouskuluja 15.12.2014 kokouksesta. Jäsenistöä oli paikalla reilusti, ja osa oli saattanut jopa erikseen matkustaa paikalle.

Olisiko hallituksen pitänyt perua koolle kutsumansa kokous? Mielestäni ei.

Saamieni tietojen mukaan hallituksella oli käytettävissään ainakin kaksi toisistaan poikkeavaa asiantuntija-arviota siitä, mitä pitäisi tehdä. Toinen oli, että pitäkää uusi kokous ja toinen oli, että uusi kokous ei voisi tehdä päätöksiä 19.11. kokouksen asioista. Jälkimmäisessä Palsalan lausunnossa ei annettu mitään evästystä sen osalta, että kokous pitäisi perua.

Tämä jälkimmäinen arvio saapui Timo Saroksen kännykkään kesken yhdistyksen hallituksen pikkujoulujen, torstaina 11.12.2014 klo 18.56. Hän informoi asiasta paikalla olleita hallituksen jäseniä, ja nähtävästi kollektiivisesti he tulivat tulokseen, että kokous on kutsuttu koolle ja tullaan pitämään. Tätä pohdittaessa on hyvä muistaa, että toisen asiantuntija-arvion ja kokouksen välillä oli vain yksi ehjä arkipäivä, perjantai 12.12.2014.

Hallituksen saamat asiantuntija-arviot olivat toisistaan risteäviä, joten voisin olettaa, että kokouksessa paljon ilmaan heitellyn varovaisuusperiaatteen nojalla hallitus katsoi parhaimmaksi antaa yhdistyksen kokoontua. Jos itse olisin ollut vastaavassa tilanteessa, olisin todennut parhaimmaksi pitää ylimääräisen kokouksen.

Sinällään pidän typeränä, että vuoden 2014 hallitus ei 15.12.2014 kokouksessa tuonut ilmi, että sillä oli toisistaan täysin poikkeavia lausuntoja siitä, mitä on tehtävissä. Nyt syntyi mielikuva, että esiin tuodaan vain ne seikat, mitkä tukevat omaa näkökantaa. Tähän edellisellä hallituksella oli toki oikeus, mutta se ei ollut järkevää. Yksi yhdistyksen arvoista on avoimuus, joka tässä jäi toteutumatta.

Kuka tiesi, mitä ja milloin?

Toinen tarkastelutapa tapahtumiin on löydettävissä aikajanan kautta:

Keskiviikko 19.11.2014 Yhdistyksen vaalikokous pidetään, äänioikeuksista riidellään, hallitus vaihdetaan vuodelle 2015.
Torstain 20.11. ja keskiviikon 26.11.2014 välinen aika Yhdistyksen vuoden 2014 hallitus alkaa epäillä vaalikokouksen päätösten oikeellisuutta ja siellä sovellettuja äänestyskäytäntöjä.
Keskiviikko 26.11.2014 Yhdistyksen hallitus kokoontuu ja konsultoi käyttämäänsä lakimiestä, joka toteaa 19.11. kokouksessa on menetellyn yhdistyksen sääntöjen vastaisesti ja että hallituksen on ryhdyttävä toimiin päätösten korjaamiseksi. Hallitus päättää kutsua koolle ylimääräisen kokouksen 15.12. Kokouskutsut postitetaan välittömästi hallituksen kokouksen jälkeen.
Perjantai 28.11.2014 Yhdistyksen jäsenet Vaskimo ja Silvasti (joista edellinen on 19.11. valittu yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2015) tapaavat asianajajat Huhtalan ja Vanhalan Castrén & Snellmanilta.
Keskiviikko 3.12.2014 Vaskimo ja Silvasti saavat lausunnon Castrén & Snellmanilta. Lausunto ottaa kantaa 19.11. pidetyn kokouksen äänioikeutettuihin ja 15.12. aikataulutetun kokouksen puuttuvaan päätösvaltaan. Vaskimo ja Silvasti eivät kumpikaan julkista lausuntoa.
Ennen 11.12.2014 iltaa Yhdistyksen hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja Saros käy yhden tai useamman puhelinkeskustelun JB Evershedsin asianajaja Palsalan kanssa.
Torstai 11.12.2014 noin klo 19 Saros vastaanottaa Palsalan lausunnon, jossa todetaan, että maanantain 15.12. kokous voi olla laiton. Samassa tilaisuudessa olevat hallituksen jäsenet (ei koko hallitus) keskustelee asiasta ja katsoo, ettei 26.11. pidetyn hallituksen kokouksen päätöksiä muuteta.
Maanantai 15.12.2014 klo 18 Projektiyhdistyksen ylimääräinen kokous pidetään. Vaskimo ja Silvasti tuovat julki 3.12. saamansa Castrén & Snellmanin lausunnon. Kokouksesta esitetään monta mielipidettä, mutta kukaan ei tuo julki, että se aiheuttaisi vahinkoja jollekin taholle. Kahvi ja pulla maistuivat useimmille.
Joulukuun 2014 ja huhtikuun 2015 välillä Vaskimo ja Silvasti saavat tiedon Palsalan viestistä Sarokselle ja tilaavat asiasta lausunnon Castrén & Snellmanilta.
Tiistai 21.4.2015 Vaskimo ja Silvasti saavat Castrén & Snellmanilta lausunnon, jossa arvioidaan hallituksen ja toimitusjohtajan aiheuttaneen vahinkoa yhdistykselle ja jossa suositellaan vastuuvapauden myöntämättömyyttä ja vahingonkorvausvaatimusta. Vaskimo ja Silvasti eivät kumpikaan julkista lausuntoa.
Keskiviikko 29.4.2015 Yhdistyksen vuosikokous kokoontuu. Eri asianajajien lausunnot julkistetaan.

Aikajana asettaa vähintäänkin erikoiseen valoon Huhtalan ja Vanhalan uusimman lausunnon viittauksen siitä, että ylimääräisestä kokouksesta aiheutuneiden vahinkojen joukossa on asiantuntijalausunnoista aiheutuneita kustannuksia.

Yhdistyksen hallitus sai 26.11.2014 ensimmäisen asiantuntijalausunnon vaalikokouksen virheellisyydestä ja sen mukaisen toimintasuosituksen. Nähdäkseni ensimmäinen asiantuntija-arvio tulevan kokouksen mitättömyydestä saapui hallitukseen vasta 11.12. illasta. Miten siis 3.12. annettu lausunto voisi olla hallituksen aiheuttama vahinko? Ymmärtäisin väitteen, jos hallitus olisi tehnyt päätöksen uudesta kokouksesta ilman asiantuntija-apua, ts. pelkällä maallikkoajattelulla. Tässä kohtaa kuitenkin hallitus noudatti varovaisuusperiaatetta, kuuli lainoppinutta ja teki päätökset.

Toinen huomionarvoinen asia on, että mikäli oli selvää, että 15.12.2014 kokous tulee aiheuttamaan vahinkoa yhdistykselle ja sen jäsenille, miksi sitä ei yritetty estää? Tulevalla puheenjohtajalla oli asiantuntijalausunto käytettävissään jo 12 päivää ennen kokousta, mutta hän katsoi parhaaksi salata sen. Herää kysymys, oliko tietoisesti tarkoitus antaa edellisen hallituksen aiheuttaa vahinkoa yhdistykselle ja sen jäsenille.

Haluatko eroon omaisuudestasi? Tule luottamustehtäviin!

Yhdistyksen, kuten monen yrityksenkin, toiminnasta vastaa viime kädessä hallitus. Jos vahinkoja aiheutetaan, syntyy korvausvelvollisuus. Tämä on useimmille hallitustoiminnassa mukana oleville selvää, ja siksi hallitustyöskentelyssä pyritäänkin pääsääntöisesti tarkkuuteen ja varovaisuuteen.

Yritystoiminnassa hallituksen jäsenyydestä maksetaan tavallisesti palkkioita, joita voidaan ajatella kuluneen ajan subvention ohella myös kannetun riskin kompensaatioksi. Yhdistystoiminnassa hallitustehtävät ovat usein korvauksettomia luottamustehtäviä, joita hoidetaan rakkaudesta lajiin.

Tästä johtuen tavanomaisessa yhdistystoiminnassa ei ole ollut tapana kiristää vastuuhenkilöitä vastuuvapaudella: jos asiat on hoidettu riittävällä tarkkuudella, vastuuvapaus myönnetään. Heti, kun vastuuvapauksia aletaan pantata henkilökohtaisten riitojen – eikä esimerkiksi Bahamalla pidettyjen kokousten – vuoksi, ajaudutaan tilanteeseen, jossa kukaan selväjärkinen ei enää ole käytettävissä luottamustehtäviin. Oletan, että tämä episodi vaikuttaa merkittävästi syksyn vaalikokouksessa käytettävissä olevien hallituksen jäsenten laatuun ja määrään.

Toimitusjohtajan ja yhdistyksen puheenjohtajan väleistä

Mitä kertoo toimitusjohtajan ja puheenjohtajan väleistä se, että jälkimmäinen tuo yleiseen jakeluun edellisen kirjeenvaihtoa asianajajan kanssa ja hetken perästä esittää toisen asianajajan lausunnon, jossa suositetaan vahingonkorvauksen vaatimista ryhmältä, johon toimitusjohtaja kuuluu?

Lienee selvää, että toimitusjohtajan ja puheenjohtajan yhteistyö on jatkossa mahdotonta. Jommankumman on väistyttävä.

Tähän liittyen muistuttaisin kuitenkin, että toimitusjohtajan pesti on Projektiyhdistyksessä riippuvainen hallituksen, ei sen puheenjohtajan luottamuksesta.

Hallituksen ja yhdistyksen puheenjohtajan väleistä

Valistunut käsitykseni on, että viimeisimpien lausuntojen ja julkistusten osalta puheenjohtaja ei ole informoinut hallitusta, joka muuten kokoontui juuri ennen vuosikokousta. Onko hallitus kaiken tämän jälkeen enää toimintakykyinen? Onko se edes ollut toimintakykyinen edes ennen tätä?

Keväälle luvattu sääntöuudistus ei ole valmistunut, eikä yhdistyksen kehittämisessä ole näkynyt mitään uutta. Sääntöuudistuksen tarkoituksellinen tai vahingossa tapahtunut viivästyminen johtaa siihen, että tämän vuoden vaalikokouksessa toimitaan vanhoilla, epäselvillä säännöillä. Ketkä kaikki siellä lie äänioikeutettuja…

Nähdäkseni on tullut aika vaihtaa joko yhdistyksen puheenjohtaja tai koko muu hallitus.

Projektiyhdistyksen tulevaisuudesta

Projektiyhdistys on kuoleman porteilla. Riitelyä on kestänyt pari vuotta, eikä sen päättyminen ole näköpiirissä. Ennemminkin näyttää siltä, että on vain ajan kysymys, koska ensimmäiset moitekanteet nostetaan Helsingin käräjäoikeudessa. Asianajajien lausuntoja ja laskuja lienee odotettavissa lisää.

Yhdistys on riitelyn ajan tehnyt rajuja tappioita, eikä sen tase ole enää vahva. Itse asiassa tasetta voisi jopa luonnehtia heiveröiseksi. Toimitusjohtajan mukaan alkuvuosi on kuitenkin yli budjetin – mitä se käytännössä sitten tarkoittaakaan –, joka on pieni positiivinen uutinen.

Yhdistyksen talous ei kestä enää takaiskuja. Mikäli esimerkiksi yhdistyksen suurimmat jäsenet päättäisivät jättää yhdistyksen, olisi se luultavasti sietämätön menetys.

Näin riitaiseen yhdistykseen on hankala saada vastuunkantajia, kun oma nettokukkaro näyttää olevan uhattuna jo pelkistä kokouskahveista – entä, jos hallituksen olisi tehtävä päätöksiä ihan oikeista asioista? On muistettava, että yhdistyksen hallitus ei ole kumileimasin, vaan käytännössä toimittaa sen verkoston virkaa, jonka kautta yhdistys elää ja kehittyy. Jos tuo verkosto eliminoidaan, ei tulevaisuutta ole.

Toimitusjohtajan ja toimiston muun henkilöstön vointia on vain arvailla. Mitä tapahtuu, jos toimistolaiset nostavat kytkintä? Pelkällä draaman tajulla ei arkea pyöritetä. Vapaaehtoiset aktiivijäsenet eivät sulata aikansa haaskaamista, joten siitäkään suunnasta ei järin ole apuja saatavilla.

Toisin kuin tunnutaan luultavan, yhdistys ei elä pelkillä hyvillä jäsentapahtumilla. Projektiyhdistyksen elinvoima syntyy kokonaisuudesta, jossa muun muassa nostetaan projektitoiminnan arvostusta, rakennetaan vahvaa ammattikuntaa ja annetaan eväitä menestykseen ja kehittymiseen. Mistään tällaisesta ei ole tietoa – nyt fokus on riitelyssä.

3 responses

  1. MOI,

    Kukahan on hallituksen puheenjohtaja, kun sitä tietoa ei yhdistyksen kotisivuilta löydy. Vaskimo ??

  2. Kiitos kommenteistanne Joel ja Raimo!

    Joel: olet liittynyt hyvään yhdistykseen, joka ajaa tärkeää asiaa. Viimeinen reilu vuosi on ollut yhdistykselle rastasta aikaa, mutta suunta on nyt oikea.

    Raimo: Jouko Vaskimo on 11.5.2015 eronnut tehtävästään, eikä siis enää ole yhdistyksen puheenjohtaja. PRY:n sivuilla ei kerrota uutta puheenjohtajaa, koska sellaista ei ole valittu. Yhdistyksen hallitusta, ja siten koko yhdistystä, luotsaa tällä hetkellä varapuheenjohtaja Raina Rämö-Korpinen, joka on nainen paikallaan.

    Näyttää siis siltä, että yhdistyksessä on tehty tarpeellisia korjausliikkeitä, ja nyt matka jatkuu. Toivottavasti lopultakin pääsemme etenemään tärkeisiin asioihin jatkuvan riitelyn sijaan. Bloggaan ajatuksiani yhdistyksen positiivisesta tulevaisuudesta lähiaikoina, kun vain aikaa löytyy.

    Tommi

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: